Ei se elämä olekaan aina niin helppoa, kun kuvittelee.. Mun elämä ei oo tosin koskaan helppoa ollut.. Mutta nyt kun asiat tuntuu olevan vihdoinkin hyvin, aina tulee jotain joka saa miettimään sitä, että miks mä oon se jonka niskaan kaikki kaatuu..

Oon rakastunut, seurustelen, mutta tuntuu että seurustelen samalla miehen sisaruksien ja äidin kanssa. Mitä tahansa sanon, tai teen, se kääntyy mua vastaan.. Ainut joka ajattelee positiivisesti ja jaksaa mun päähän ne asiat selvittää on mun mies, Rami.

Sain sellaisen kuvan että olisin jotenkin sekaantunut miehen ja sen sisarusten väleihin negatiivisesti, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Homman on tietenkin aloittanut Ramin draamakunigatar sisko. Jolla tuntuu olevan suunnaton tarve puuttua asioihin ja vääristellä muiden sanoja. 

Päätin olla noteeraamatta mitään asioita, mutta silti tuntuu pahalta kun mua yritetään syyllistää asioista joista en edes tiedä mitään. Haluaisin vaan elää elämääni Ramin kanssa, ilman että muut siihen sekaantuu, mutta tällä hetkellä tuntuu aika mahdottomalta...

Mä majailen väliaikaisesti Ramin äidin luona, ja ahdistus on suuri, en pääse pakoon näitä tilanteita mitenkään. Mua pelottaa ajatus siitä, että tällaiset paskapuheet musta saa mun ja Ramin suhteen ajautumaan karille. Kun mä tästä kämpästä pois pääsen, mä en puhu yhtään poikkipuolista sanaa kenellekkään. Mä en jaksa enää pelätä, että muut pilaa mun elämän, tai saa mut pilaamaan sen itse. En mä sysää muille vastuuta mun omista sanoista tai teoista, mutta kun homma on se, että asiat puhutaan mun suulla ihan toisenlaiseksi kun ne todellisuudessa on. Mä haluan pois tästä! Mä rakastan Ramia ja haluan sen kanssa elämääni elää, mutta mä en kestä tätä tilannetta. Ehkä mulle ei oo tarkoitettu onnea.. 

Ja nyt Ramin äiti on saatu suuttumaan mulle, puhumalla sille asiat siten kun ne EI ole! Mä oon ihan hajalla! Miks just minä, miten mä pääsen aina tällaiseen tilanteeseen, ensin isä jättää mut pienenä, ja sit veli hylkää, miehet pettää ja pitää paskana ihmisenä, ja sitten tämä... Jos mä kirjoittaisin koko tarinani tänne, kukaan ei sitä kerralla jaksaisi lukea, eli ehkä pala palalta on parempi ratkaisu.